Viisumihakemus paasikin Hannan miehen Jonaksen matkassa Immigrationiin kun Jonas vei Hannan ja lapsien viisumianomukset. Heilla ei ole Ghanan kansalaisuutta ja he hakevat aina kerran vuodessa uutta viisumia. Se on nyt siis hoidossa, passi pitaa vaan jossain valissa kayda sitten noutamassa sielta.
Ihan tavallisista arkipaivan jutuista en ole viela hirveasti kertonyt, joten nyt olisi sitten asiaa arjesta.
Koulu on auki klo 8 - 15 ma - to ja pe klo 8 - 14. Tavallisesti heraan joskus klo 8 tai vahan ennen. Varsinaiset kunnon tunnit alkavat vasta kymmenelta, ennen sita lapset leikkivat pihalla, heilla on aamunavaus ja valipalan syonti. Osa lapsista tulee koulun trotrolla kahdeksan maissa ja osa tulee kavellen tai toisella koulun autolla joka tulee kauempaa. Kymmeneen mennessa kaikki ovat kuitenkin aina paasseet paikalle. Tai ainakin kaikki ne jotka sina paivana tulevat kouluun. Toisinaan joku lapsista ei tule, joko huonon saan takia tai jonkin muun selittamattoman syyn takia. Koululla on erilaisia hommia joita voi tehda. Yksi tehtava on aina pienimpien lapsien vahtiminen. Koululla on kaksi 3v kuuroa lasta, Lisbeth ja Idrissa ja heidan lisakseen Kwasi ja Efua ovat myos koululla. Lasten vahtimisen lisaksi voi pitaa kuvistunteja tai tuurata poissaolevaa opettajaa, siivoilla toimistoa, ideoida uusia asioita koululle, opettaa atk:ta jne. Riippuu paivasta.
Itse olen pitanyt kuvista, vahtinut lapsia, kirjoittanut opettajien kasinsuunnittelemia end of term kokeita tietokoneella puhtaaksi ja piirtanyt niita varten kuvia, tuurannut opettajaa ja pitanyt mm. matikan tuntia, jarjestellyt toimistossa tavaroita. Taalla pitaa olla avoimin mielin ja tehda kaikenlaista mika on avuksi. Toki saa omien itressien mukaan myos ehdottaa tekemista.
Koulupaivan jalkeen olen tullut toisinaan tanne Barrieriin nettikahvilaan tai lahtenyt ostoksille tms. Huomenna olisi tarkoitus lahtea Kaneshin torille ihmettelemaan vilinaa ja kavaisemaan kangaskaupassa. Jos on hyva saa voi myos menna rannalle tai altaalle, kavelylle. Aivan Accran kestustaan on helpompi menna kuitenkin vapaapaivana silla julkisilla liikkuminen vie paljon aikaa.
Toisinaan kaipaa jotain lansimaalaista ruokaa ja herkkuja kun Jamssi, pavut ja ainainen tomaattikastike alkaa tulla jo korvista ulos. Taalla syodaan tosi usein kalaa. Useimmiten muutenkin taalla on jonkin pikkuruinen annos jotain proteiinipitoista ja sitten kamala kasa riisia, jamssia tai jotain muuta hiilaria ja sitten se tomaattinen kastike. Toisaalta, ei ole viel tullut vastaan sellaista ruokaa mita ei voisi ollenkaan syoda. Onneksi aiti ja isa ovat kasvattaneet kaikkiruokaiseksi sopeutujaksi.
Ensiviikolla on taas joku kansallinen vapaapaiva maanantaina, joten Essin kanssa ollaan pohdittu jonnekin reissuun lahtoa. Oltiin jo kovasti lahdossa lansirajalla sijaitsevaan Ankasan luonnonpuistoon, mutta nyt kun googlailin sita niin taitaa olla huono vuodenaika menna sinne, ja meilla ei ole riittavia varusteita sinne. Noh, joku rantakohdekin kay kylla ihan hyvin. On ihan kiva lahtea valilla muuallekin vaikka koululla ja Hannan kotona on ihan kivaa.
Arki-iltaisin olen usein pelaillut Johannan kanssa yatzya tai jotain muuta, auttanut laksyissa tai muuten vaan jutustellut. Toisinaan kylla olen vetaytynyt ihan omaankin rauhaan lueskelemaan. Yllattavan paljon saa taas luettua kun ei joka ilta paasekaan koneelle. Tahan mennessa on tullut luettua jo kaksi Mma Rawotse kirjaa (joita suosittelen lampimasti! Ihania lamminhenkisia ja hauskoja juttuja Botswanalaisesta naisetsivasta), Dan Brownin Lost symbol, puolikas Demons ja Angelssia kun se oli Suomessa jaa nyt kesken. Nyt seuraavaksi luen joko lisaa Mma Rawotsea tai Piiat. Hannalla ja Jonaksella on onneksi paljon kirjoja!
No niin, tassa taas tallainen aivovuodatus. Vahan ahdistaa kun yleensa olen tarkka siita mita kirjoitan kun tiedan etta osaisin kirjoittaa ihan natisti ja hyvin, mutta taalla en nyt jaksa ruveta pohtimaan asioiden muotoilua. En myoskaan loyda kaikkia tarvittavia merkkeja tasta nappiksesta. Ihan sama, en ole taalla kirjoittamistaoppimassa vaan kokemuksia keraamassa. Siina olen onnistunut toistaiseksi hyvin!
tiistai 26. kesäkuuta 2012
kuvia
 |
| Koulun matikan koetta varten piirretty kuva. Tamakin oli oikeinpain... |
 |
| Essi Efua selassaan. Kuva oli oikeinpain mutta kaantyi jostain syysta taas vaarinpain |
 |
| Koulun trotro odottaa oppilaita kyytiin |
 |
| House of Grace |
 |
| Koulun pihalta |
kuvia
 |
| Johannan tehtailema ovikyltti |
 |
| Tunnelmavaloa suihkussa |
 |
| House of Grace |
 |
| Koulun tie |
 |
| Barrier |
 |
| Barrier |
lauantai 23. kesäkuuta 2012
Juhannusviikonloppu Accrassa
Istun nettikahvilassa ja taalla on aivan tajuttoman hiostavaa. Reidet on liimaantunu penkkiin kiinni. Asken oli sahkokatkos ja odoteltiin hetki, etta paastiin taas koneelle. Onneksi en ollut ehtinyt kirjoittaa mitaan viela.
Essi saapui torstaiyonajoten sain jalleen kamppiksen. Ihan kivaa etta on seuraa. Hauska huomata myos miten on itse jo kotiutunut tanne, kun alkuun olin itsekin Essin tavoin vahan pihalla kaikesta. Otin kuvan huoneesta ja koulurakennuksesta ja tiesta mutta lataaminen koneelle ei nyt onnistunut, vaikka olen eri nettikahvilassa nyt kuin yleensa ja taa nayttaa paallepain hienommalle kuin se mun vakkari.
Eilen koulussa lapsilla oli aamupaivasta urheilua. Menin isompien lasten ja Issifu opettaja kanssa lahella olevalle kentalle ja pelattiin tunti jalkapalloa. Naama oli punainen kuin paloauto, jota se on aina kun urheilen, mutta afrikan lampo ja aurinko varmaan edesauttoi punaisuutta entisestaan. Noh onneksi en ole taalla missaan missikisoissa. Urheilun jalkeen lapsilla oli lauluja ja leikkeja. Opetin lapsille Leijonaa ma metsastan laulun, jonka olin kaantanyt ghanalaiselle viittomakielelle ja vahan soveltanut. Ne tuntuivat tykkaavan kylla. Paivakotilaisille opetin sen viime viikolla ja niillekin se tuntui uppoavan ihan hyvin, osa lapsista on tullut jalkikateen viittomaan minulle siita osia jotka he muistavat. Minun onkin tarkoitus kaantaa viela pari muuta laulua tai leikkia ghanalaiselle viittomakielelle, sen jalkeen opettaa ne opettajille ja kuvata se kameralla. Suomessa tyostan kuvaun materiaalin opetus DVD:ksi Hannalle.
Suomessa on eilen juhlittu Juhannusta mokeilla, kokkojen aarella ja varmaan alkoholiakin siemaillen. Me ei kovin erityisesti juhlisteltu. Koulun jalkeen kaveltiin Essin kanssa hakemaan Johanna koulustaan. Kavelymatka House of Gracelta on noin 15min. Johannan koululta mentiin suoraan Kokrobiteen merenrannalle aurinkoa ottamaan ja uimaan. Uiminen jai kylla aika vahaiseksi koska oli nousuvesi ja aallot aika vahvoja. Kavin kerran aalloissa kastautumassa, bikinien alaosa lahti melkein irti ja vedessa lillui joku kangasriekale, joten joltain muultakin on varmaan lahtenyt uidessa poksyt jalasta.
Tanaan mentiin Barrieriin ja kaveltiin Shopriteen ja nyt tultiin tahan nettikahvilaan. Otan viela tassa 4 passivalokuvaa uutta viisumianomustani varten. Minulla on viisumi vain 30 pvn ajaksi ja kohta pitaa menna immigrationiin hakemaan uusi viisumi. En tieda joudunko maksamaan sitten kahdesta kuukaudesta vaikka tarvitsisin vain 32pv lisaa. Katsotaan mita ne siella sanoo ja kunhan ensin loydan sinne immigrationiin. Se on jossain Accran keskustassa. Sinne pitaa matkustaa ainakin yhdella tai kahdella trotro:lla ja kai taksilla. Tanaan mennaan ehka Essin kanssa reggaeiltaan sinne Kokrobitelle taas. Pitaa sopia taksin kanssa, etta se tulee illalla hakemaan meita, silla yolla ei ole turvallista kavella rannalla sijaitsevalta Mig Milly's hotellilta Kokrobiteroadille, jolta takseja saisi lennosta.
Eipa tanne sen kummempaa. Ensi kerralla menen vakkaripaikkaani niin saan laiteltua taas kuvia ja kirjoittelen vahan paivan rutiineisa ja hauskoista persoonista, joita taalla on.
Essi saapui torstaiyonajoten sain jalleen kamppiksen. Ihan kivaa etta on seuraa. Hauska huomata myos miten on itse jo kotiutunut tanne, kun alkuun olin itsekin Essin tavoin vahan pihalla kaikesta. Otin kuvan huoneesta ja koulurakennuksesta ja tiesta mutta lataaminen koneelle ei nyt onnistunut, vaikka olen eri nettikahvilassa nyt kuin yleensa ja taa nayttaa paallepain hienommalle kuin se mun vakkari.
Eilen koulussa lapsilla oli aamupaivasta urheilua. Menin isompien lasten ja Issifu opettaja kanssa lahella olevalle kentalle ja pelattiin tunti jalkapalloa. Naama oli punainen kuin paloauto, jota se on aina kun urheilen, mutta afrikan lampo ja aurinko varmaan edesauttoi punaisuutta entisestaan. Noh onneksi en ole taalla missaan missikisoissa. Urheilun jalkeen lapsilla oli lauluja ja leikkeja. Opetin lapsille Leijonaa ma metsastan laulun, jonka olin kaantanyt ghanalaiselle viittomakielelle ja vahan soveltanut. Ne tuntuivat tykkaavan kylla. Paivakotilaisille opetin sen viime viikolla ja niillekin se tuntui uppoavan ihan hyvin, osa lapsista on tullut jalkikateen viittomaan minulle siita osia jotka he muistavat. Minun onkin tarkoitus kaantaa viela pari muuta laulua tai leikkia ghanalaiselle viittomakielelle, sen jalkeen opettaa ne opettajille ja kuvata se kameralla. Suomessa tyostan kuvaun materiaalin opetus DVD:ksi Hannalle.
Suomessa on eilen juhlittu Juhannusta mokeilla, kokkojen aarella ja varmaan alkoholiakin siemaillen. Me ei kovin erityisesti juhlisteltu. Koulun jalkeen kaveltiin Essin kanssa hakemaan Johanna koulustaan. Kavelymatka House of Gracelta on noin 15min. Johannan koululta mentiin suoraan Kokrobiteen merenrannalle aurinkoa ottamaan ja uimaan. Uiminen jai kylla aika vahaiseksi koska oli nousuvesi ja aallot aika vahvoja. Kavin kerran aalloissa kastautumassa, bikinien alaosa lahti melkein irti ja vedessa lillui joku kangasriekale, joten joltain muultakin on varmaan lahtenyt uidessa poksyt jalasta.
Tanaan mentiin Barrieriin ja kaveltiin Shopriteen ja nyt tultiin tahan nettikahvilaan. Otan viela tassa 4 passivalokuvaa uutta viisumianomustani varten. Minulla on viisumi vain 30 pvn ajaksi ja kohta pitaa menna immigrationiin hakemaan uusi viisumi. En tieda joudunko maksamaan sitten kahdesta kuukaudesta vaikka tarvitsisin vain 32pv lisaa. Katsotaan mita ne siella sanoo ja kunhan ensin loydan sinne immigrationiin. Se on jossain Accran keskustassa. Sinne pitaa matkustaa ainakin yhdella tai kahdella trotro:lla ja kai taksilla. Tanaan mennaan ehka Essin kanssa reggaeiltaan sinne Kokrobitelle taas. Pitaa sopia taksin kanssa, etta se tulee illalla hakemaan meita, silla yolla ei ole turvallista kavella rannalla sijaitsevalta Mig Milly's hotellilta Kokrobiteroadille, jolta takseja saisi lennosta.
Eipa tanne sen kummempaa. Ensi kerralla menen vakkaripaikkaani niin saan laiteltua taas kuvia ja kirjoittelen vahan paivan rutiineisa ja hauskoista persoonista, joita taalla on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)