Oudot tunnelmat

Essi lahti maanantaina illalla ja jo aamusta alkoi soimaan paassa tama: http://www.youtube.com/watch?v=o22i_gqAf_o Illalla oli kuitenkin jotenkin levollinen olo, silla olin laskeskellut, etta Essin lahdettya ei ole jaljella enaa kuin reilu pari viikkoa ja sitten minakin lennan takaisin Suomeen. Koti-ikava ei vaivannut pahasti alku riessustani, mutta Essin ollessa taalla se alkoi kasvaa ja kasvaa. Syytan osittain sita, etta me kulutettiin paljon aikaa haaveilemalla suomalaisista ruoista ja kertomalla toisillemme ihmisista, jotka ovat Suomessa. Nyt kun Essi ei ole taalla, ei ole ketaan kenen kanssa kaivata ja ikavan saa kuriin. Asiaa auttaa myos se, etta ei tassa enaa ole kuin alle kaksi viikkoa paluuseen. Toisaalta tuntuu, etta olen ollut taalla pitkaan ja toisaalta taas tuntuu, etta vastahan tanne tulin. Ihan ristiriitainen olo myos kun ikavoi jo kotiin, mutta samaan aikaan meinasin tanaan purskahtaa itkuun kun oli koulun viimeinen paiva ja naen lapset enaa ma ja ti kun mennaan yhdessa koulunretkelle. Tiistaina siis itken varmaan saavillisen kyyneleita ja sen jalkeen alan iloitsemaan siita, etta on enaa viikko jaljella.

Suurena aatteenani oli jarjestaa viime keskiviikkona koululle omat Deaflympicsit. Olin tulostanut infoa netista, jotta joku opettajista voisin kertoa lapsille ensin oikeista kuurojen olympialaisista ja sitten oli tarkoitus menna koko koulun kanssa laheiselle hiekkakentalle kisailemaan. Se toteutui osittain.

Opettajat olivat kaikki kiireisia korjatessaan paattokokeita, joten aikataulu kutistui kahteen tuntiin aamupaivasta ja mukaan kentalle lahti minun lisakseni yksi opettaja nimeltaan Issifu ja yksi vapaaehtoinen tyontekija nimeltaan Kuma. Kaikki lapset tulivat myos kerralla. Mina ja Kuma pidimme pienille kisoja ja Issifu piti isommille. Ehdittiin ottaa kaksi lajia ennen kuin tapahtui onnettomuus. Yksi isoista pojista Issifun ryhmassa oli loukannut itsensa ja hanen olkapaansa meni sijoiltaan. Kilpailut pysahtyivat siihen ja loppuaika meni sekavasti kun jarjestimme poikaa laakariin ja samalla yritimme pitaa muut lapset kasassa. Eika kukaan koskaan sitten selittanyt kunnolla mista Deaflympicseissa on kyse... Noh ainakin oli yritysta ja ehka he ensivuonna jarjestavat ne uudestaan. Niin ja eipa ne oikeatkaan Deaflympicsit taida aina ihan putkeen menna...

Hieman monkaan meni myos suunnitelmat keppihevosista. Viisi lasta sai omansa valmiiksi ja kaikilla muilla jai hevoset kesken. En ollut osannut varautua siihen, etta silman ompelu paikalleen voi olla niin haastavaa. Noh ne jotka ovat valmiita ovat aivan mahtavia mollykoita. Otimme nekin mukaan urheilukentalle ja oli tarkoitus pitaa laukkakisat, mutta se jai sitten tekematta. 

Nyt on siis viimeienen virallinen koulupaiva ohi. Huomenna opettajat tulevat viela keskustelemaan ensi syksysta ja samalla kuvaan heilta viittomia ja viisi viittomakielista laulua. Lauantaina Hanna ja Kwasi lentavat Suomeen ja mina jaan taloon yksin. Tai no, en nyt ihan yksin silla Hannan mies Joonas on viela taalla, mutta ainakin arkisin hanta tuskin nakee lainkaan, silla han lahtee aina aamuisin jo ennen kuin heraan ja palaa illalla myohaan. Lisaksi taloon jaa alakertaan asumaan Adowa, 'kodinhoitaja', Theo 'apupoika' ja Adu, grandman kasvattipoika, joka asuu Theon kanssa samassa huoneessa. 

Onneksi on kuitenkin suunnitelmia viikonlopulle. Lauantaina tapaan couchsurfingin kautta loytamani Birthen, joka on taalla Accrassa jollain kurssilla ja etsiskeli matkaseuraa. Tapaamme nyt ja yritamme sopia jonkin sopivan, kumpaakin kiinnostavan matkakohteen ensi viikon viikonlopulle. Sattumalta Birthe lentaa myos 1. paiva elokuuta pois. Sunnuntaina menen ehkapa yhden kirkolle tyoskentelevan, kuuron miehen kanssa kaymaan Adamorobeen, kylaan jossa kaytetaan aivan omanlaistaan viittomakielta. Menen seuraamaan kun se kuuro mies, Akoful, pitaa siella jumalanpalveluksen ja sen jalkeen toivottavasti voisin vahan kierrella kylassa. Tietoa Adamorobesta loytyy taalta. Maanantain ja tiistain olenkin sitten matkalla koulun kanssa, mutta siita eteenpain on suunnitelmat auki viela. Katsotaan mitea saadaan Birthen kanssa sovittua.