Terveisia Accrasta!
Paasin vihdoin nettikahvilaan jossa on riittavan nopea netti, etta pystyn oikeasti jotain tekemaankin koneella.
oon ollut taalla vasta reilun viikona ja paljon oon jo ehtinyt kokemaan.
Viime viikonloppuna olin Hanna anopin Salomen (kotoisasti Grandma) ja Niinan kanssa Grandman kotikylassa Abetifissa vierailemassa. Yovyttiin aika alkeellisissa oloissa Grandman talossa, mutta eipa tuo haitannut. Moskiitot kylla kiusasi kun hyttysverkkoa ei ollut, eli malarialaakkeet joutuivat heti tulikokeeseen. Eipa ainakaan viela ole mitaan oireita.
Abetifi sijaitsee Ghanan korkeimmalla kohdalla vuoristossa. Se on isohko kyla tai pieni kaupunki, josta loytyy kylla yliopistokin ja sairaala, eli ei mikaan savimaja kyla puskassa. Matkaa Abetifiin tehtiin useammalla eri autolla. Ensin piti paasta taalta Aplakusta Accran keskustaan. josta lahtee isommat bussit. Sitten matkattiin hyvin tiiviisti ja hikisesti muovila paallystetyissa istuimissa nelisen tuntia. Radio ja teevee soivat tietenkin aivan julmetun kovaa koko matkan. Abetifista tehtiin paivareissu Kumasiin, Ashanti heimon paakeskukseen. Kaytii paikallisella torilla ja art centerissa ostoksilla, seka Grandman toiveesta Ashantiheimon museossa. Oltiin siis reissussa perjantaista maanantaihin.
Grandma muistuttaa omaa mummiani Kuopiosta jollain tapaa. Aika hauskaa, etta voi loytaa yhtalaisyyksia ihmisista, jotka ovat niin eri kulttuureista. Grandma on tosi ihana tyyppi, kertoo paljon juttuja suvustaan ja on hyvin oman arvonsa tunteva vanha rouva. Toisaalta, ei taalla ole viela tullut vastaan ihmista josta en pitaisi. Ghanalaset on tosi ystavallista ja rentoa vakea. Tykkaan siita, etta asioille voi nauraa ja vitsailla eri tavalla kuin esimerkiksi aasialaisissa kulttuureissa. Pukeutumistakaan ei tarvitse taalla samalla tavalla varoa.
Tiistaina koulu jatkui jalleen. Eilen pidin kuvistunnin esikoululaisille. Osa tajusi hyvin mita piti tehda ja osa ei. Hyvin toimi kuitekin minun ohjeideni selitys puoliksi eleilla ja puoliksi ghanalaisilla viittomilla. Muuten olen vahtinut pienia 3v kuuroja lapsia ja seuraillut koulun opetusta. Opettajia on nelja, Eric, Issifu Cynthia ja Pricilla ja kaikki ovat kuuroja. Opettajat ovat todella haskoja tyyppeja ja heidan kanssaan jutellessa oppii uusia viittomia ja aina voi kysya jos jotain ei tieda.
Ghanalainen viittomakieli on sinansa helppo oppia, useimmat viittomat alkavat vastaavan englanninkielisen sanan sormiaakkosella, joka helpottaa muistamista. Monet viittomat ovat myos lahella suomalaista viittomakielta, paikka, kasimuoto tai liike saattaa olla erilainen.
Tanaan illalla menen laheiseen Kokro biteen, joka on ranta ja pikkukaupunki, katsomaan Culture Eveningia. Siella on erilaisia esiintyjia, tanssia, musiikkia jne. Tanaan koululla oli kaksi illan esiintyjista vetamassa oppilaille tanssitunnin. Oli tosi hauskaa ja lapset selkeasti nauttivat. Nyt loppuu aika koneelta joten lahden laheiseen baariin perjantaisiiderille ja sitten takaisin *kotiin* ennen illan reissua.
haleja Suomeen!
ps. ainiin.. A honta sei tarkoittaa mita kuuluu. En tieda miten se kirjoitetaan, tolta se kuulostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti